Kousa

Enon ja Ylä-Rievelin välissä kattaa laajan, jykeväkallioisen Kousaniemenkannan. Itään se jatkuu Pertunmaan Särkeniemenä. Kousaniemi roikkuu pitäjässänsä vain eteläkärjestään. Länsirajalla on Heinola, pohjoisessa ja idässä Pertunmaa ja itäkainalossa jälleen Heinola.

Rajojen sisään jää kolme järveä sekä kymmeniä pikku lampia ja soita. Mahtavat kallioharjut ovat enimmäkseen rapakivigraniittia ja gabro-anortosiittia, jonka sinivihreät kiteet tunnetaan kauppanimellä spektroliitti. Helena-Kivi Oy Kuortissa hyödyntää edelleen Kousasta 80-luvulla louhittua koru- ja rakennuskiveä. Kalliomaasto ei ole suosinut maanviljelyä enempää kuin tienrakennustakaan. Kousassa elettiin kauan syrjässä ja etäällä, mikä kehitti omaperäistä itsenäisyyttä. Kylä oli pitkään lohkomaton suurtila, jonka osakastaloja Kousan eri sukuhaarat isännöivät.Vakituisia asukkaita kylässä on noin 30, vapaa-ajan asuntoja hulppeat 130.

Viimeinen karja ammui Leena ja Juhani Kousan Kaijalla, nyt tilalla kaikuvat sirkkelisahan ja hirsihöylän äänet. Raija ja Mauno Aallon Lampilassa kotileipomo Raijaana tuottaa muun ohessa myös luomuleipää. Linnalan tilan Anneli ja Timo Kousa palvelevat seutua kotisairaanhoitajana ja postinkantajana. Uuden Kaijan Risto Toivonen johtaa menestyksekkäästi työpaja Potkuria Mäntyharjun taajamassa. Kylän voimavaroja ovat edelleen pätevät rakentajat ja metsurit sekä oma nuottakunta ja hirviseurue. Useat kylän talot tarjoavat upeille rannoille pystytettyjä mökkejä lomanviettäjille.

Enon neljästä kylästä Kousan perukat saivat viimeisinä yleiset tiet, puhelimen ja sähkön. Kauppaa tai koulua kylään ei koskaan saatu. Mutta kun kokoontumistiloja tuntui puuttuvan, isännät pystyttivät talkoovoimin 1986 Kulttuuripalatsin hymyilevän kauniiseen vaaramaisemaan. Siellä sopii pitää perinteisiä kesäjuhlia ja hirvipeijaisia ja vaikkapa juoda sahtia, jota Kousassa yhä osataan tehdä sangen hyvin.