6. LUKU Ahvenisto, ailaksen värinen Kaitoon kylä

Kaitaa maata

Ahvenaisen lampi Heinolan ja Mäntyharjun rajalla on alle kilometrin pituinen ja puolen levyinen, hyvä onkiahventen antaja ja reilun 10 metriä korkeammalla kuin Enonvesi aivan selkänsä takana pohjoisessa. Jos joku ahven Enoon haluaisi, sen täytyisi kuitenkin uida etelään.

Lampi laskee Taipaleenharjun notkossa ojaa myöten Kaitoon järveen. Suuren säynesodan aikaan Paistjärven miehet kaivoivat viereen toisen laskuojan; nykyisin vettä ei keskikesällä riitä yhteenkään.

Kaitoo on muiden samannimisten järvien tapaan pitkä ja kapea kuin joki. Matkailija- ahven saisi uida 2,5 km etelään kirkkaassa vedessä, joka juhannukselta on täynnä lummetta, ulpukkaa, uistinvitaa, ahvenvitaa, ruokoa ja kaislaa. Se puikkisi läpi, poikkeasi joskus kaupungissa Heinolan puoleisella rannalla ja laskettelisi Hallamminojaan. Oja halkoo kolmisen kilometriä suota ja sarkaa itään ja 10 metriä alaspäin Ison Vehkajärven tasoon.

Nyt ahvenen olisi käännyttävä pohjoiseen ja etsittävä Suuren eli Iihoon suon rimpirannalta Vehkaoja eli Vehkojoki. Kartantekijä ja paikkakuntalaiset ovat täällä usein eri mieltä nimimuodoista. Ison Vehkan paras pituus on yli 3 km, mutta joelta joelle on vain kilometri. Siellä saisi ahven heiluttaa eviään: pehmeässä suossa virtaava puro on kuin liki kolmikilometrinen sik-sak-sauma.

Kirkas, soiden ympäröimä Vähä eli Pikku Vehkajärvi laskee myös Vehkajokeen, vain leveämpään ja lyhyempään. Ahvenen näkökulmasta huomaisi helposti, että tätä jokea on perattu ja rantoja tuettu. Tukkeja tästä on uitettu vain neljä vuosikymmentä sitten. Suunnilleen puolijuoksussa vanhat jalkaportaat maatuvat suopenkassa. Jos ahvenella on Salaisten kansioiden kykyjä, se kuulee koululaisten askelia ja naurua, kun paljas jalka luiskahtaa märällä puulla. Ainakin neljännesvuosisadan Enonlahden lapset taivalsivat tästä Ahveniston kouluun.

Turkinlahdessa ahven lopulta maistaa Enoa ja lipuu pitkin Vehkosuon rantaa hapanta ojavettä syljeksien Miestensurmalle. Vain yliaistillinen ahven voinee tietää, mistä kaamea nimi johtuu. Se näkyy jo seudun vanhimmissa kartoissa. Nyt se on suopea paikka, kunnan omistama yleinen venevalkama.

Hattukivenniemellä ahven väistää huviloiden laitureita ja nauttii sileästä pohjasta ikivanhalla apajapaikalla. Tässä vanhat isännät ovat ennen tapelleet niin etteivät enää päivää sanoneet. Hattukivestä pitkillä köysillä potkettu nuotta ulottuu Enonlahden vesille Matun saaren apajaan ja päin vastoin. Ensin ehtinyt voi vetää tyhjiksi molemmat.

Välihiekalla ja Lapinniemessä kala katsastaa lisää apajia, mutta matalaan Lapinlahteen se ui henkensä uhalla vältellen haukia. Pienen Talassaaren rannassa ahven löytää vettyneitä hirsiä nuottatalaasta, joka vielä 30 vuotta sitten nökötti kivillään.