5. LUKU Kousankylä, perimmäinen kivien kylä

Kylän torpat olivat yleensä pieniä ja heikompia kuin esimerkiksi Enonlahdella. Kousaniemen vanhat talot olivat sitä vastoin vauraita. Niiden ikkunoihin sovitettiin lasiruudut koristelistojen kehystäminä, ja seinustoille istutettiin omenapuita.

"Alatalossa oli 1914 hautajaiset. Saattoväki meni surutaloon jo lauantaiiltana, koska kirkolle lähdettiin hevosilla aikaisin aamulla. Illalla keskusteltiin, että nyt on ilmestynyt 1 000 markan seteli. Se oli ensimmäinen oma näkemäni tuhatmarkkanen, kun Lautakankaan vanha isäntä Pietari Kousa otti sen esille lompakostaan. Koko illan raha kierteli kädestä käteen, se oli ihme paperi silloin."(LH)

Kankaan talossa 1912 tehty syytinkisopimus komeilee Mäntyharjun historian II-osassa esimerkkinä ajan elintason noususta. Tila siirtyi Akseli Kousalta ja Anna Liisa Iisakintyttäreltä Nestorille ja hänen nuorikolleen Anna Puolakalle. Syytinki on tehty huolella ja ottaa huomioon tulevan eri vaihtoehdot. Ei kuitenkaan sitä, että Anna Liisan elämä päättyi jo 5 vuotta myöhemmin, jolloin elinvoimainen Akseli totesi olevansa kaikkea muuta kuin vanhus, solmi uuden avioliiton Mariana Emanuelintytär Karilan kanssa ja perusti toisen perheen.

Kankaan ja Alatalon päärakennukset olivat seisseet rinnakkain viljelyaukean laidalla, mutta 1910 nuori isäntä Nestori siirrätti oman talonsa nykyiselle paikalleen lähelle Karjolahden rantaa.

Vuosisadan vaihteen molemmin puolin perunasta tuli perusruoka, jota kasvatettiin kuten aiemmin kaalia ja naurista joka torpan pellossa. Rautainen kääntöaura vakiintui paremmilla mailla ja puimakoneita hankittiin monen osakkaan yhteisvoimin.

Heinää kasattiin nipputalkoilla niille, joiden maa ei olisi riittänyt lehmän pitoon. Mies väänsi nuoresta koivusta vitsan ja keräsi niin ison nipun heinää kuin jaksoi kantaa. Jos oli jo tyttö, joka tahtoi kulkea rinnalla kaikkien nähden, tuli nipusta aina isompi. Kousassa sahtia tehtiin yleisesti talkoisiin, ja illalla tanssittiin. Ruis ja peruna korjattiin usein talkoilla, tiet kunnostettiin ja hirret uutta rakennusta varten koottiin talkootyönä.

Kylän taloissa oli 1901 keskimäärin laskettuna 9,3 lehmää, 2,1 sikaa ja 6,7 lammasta. Torpilla vastaavat luvut olivat 2,1; 1,4 ja 1,5. Lehmiä yritettiin pitää, että saatiin voita. Lähes kaikki voi myytiin joko kiertäville ostajille tai suoraan kauppaan.

Kova tie nykyaikaan

Ensimmäinen maailmansota puhkesi 1914 ja vei Suomen nopeasti elintarvikepulaan, köyhemmät nälkään. Pitkään kehittynyt ero hyvinvoipien ja hädin tuskin selviävien välillä teki yhteiskunnasta niin hataran, että vasta itsenäistynyt maa syöksyi sisällissotaan.