1. LUKU Yhteinen esihistoria ja kehitys

kaukaisten esivanhempain perintö.

Etelä-Savon alareunalla puhuttuun kieleen tuntuvat antaneen osuutensa kaikki ympärillä asuvat ja jotkut lähellä käyneistäkin. Murre on monikerroksista, ja ihmisten kielimuisti erinomainen. Vielä muutama vuosikymmen sitten kylät puhuivat selvästi omalla laillaan, ja kylien sisällä sukulaistalot kukin omallaan. Nytkin yhdessä talossa "noatitaan hoastella" ja seuraavassa ehdottomasti "nautitaan valehella ajan tapuks".

Murrekartoissa Mäntyharju yleensä on Suomen itä- ja länsimurteiden rajalla siten, että Jaala ja Heinola ovat selvästi läntistä aluetta ja Mäntyharjun-Pertunmaan itä- ja pohjoisreunukset selvästi itämurteiden puolella. Väliin jää repaleinen suikale, jolla murretyypit sekoittuvat osin mosaiikkimaisesti, osin liukumalla päällekkäin.

Tällaisilla "tyrskyvyöhykkeillä" kieli yleensä rikastuu. Ihmisten tietoisuus puhumastaan kielestä ja tarkkaavaisuus eri puhetapoja kohtaan kasvaa. Radion ja television vaikutus ei ainakaan vielä näytä vaikuttaneen köyhdyttävästi, pikemminkin kiihdyttävästi. Joskus 50-luvun lopulla reilusti eläkeikäinen Mylly-Mari käveli Kiulammilta Ahvenistoon mielessään yksi kysymys: - Kuule, Elsa, sano mikä siatanan sana se on, kun ne sanoo että kituttomasti? Että jokiin käyp kituuttomasti, ni mitä siatanaa se tarkottaa? Murrepohja neljän kylän alueella on vahvasti asikkalalainen. Asikkalan vanhassa murteessa iennetään: Ei mitie hätie, kun löytievät vaattiet pielle. Tämä on Enonveden ympärillä vanhaa kielikerrosta, jo häviävää: - Maaliman loppuva ei tiiä taivaan enkelit eikä mitkie perkelietkään, tapasi sanoa Lapinniemen Huhtiainen tämän vuosisadan alussa.

Asikkalassa sanotaan: minä ja sinä, mutta myö ja työ, mikä kertoo murteen karjalaispuolesta. Sama piirre on edelleen vallalla Enon ympärillä. Kielentutkijat erottavat alueella eri ikäisiä karjalan ja savon sekä Hämeen eri osien murrevaikutteita. Niiden aikajärjestyksen ja keskinäisten voimasuhteiden selvittäminen näyttää olevan hankalaa. Mutta puhuttuna lopputulos on venkaa kuultavaa.

Eräkausi

Enonvesi on noin 40 km Pienen Salpausselän pohjoispuolella ja linnuntietä jotakuinkin saman matkan päässä Päijänteen eteläpäästä ja Vesijärvestä. Saimaan rannoille on vajaat 80 km. Noita kahta suurjärveä yhdistää poikittainen, vetotaipaleiden katkoma vesien ketju, jonka selkäruotona kaartuvat Ala- ja Ylä-Rieveli. Rieveleitä myöten näyttävät kulkeneen kaikki, Väinämöisestä Kekkoseen ja lappalaisista tukinuittajiin.

Harrastajatutkija Matti Malin on laatinut Rievelien paikannimien selitykseksi jännittävän teorian, jonka mukaan itse Antero Vipunen makoilee Paasossa, Risti- Rievelin Saviniemestä löytyneessä 700-luvun kalmistossa. Hänen haudalleen tietoja saamaan Väinämöinen on purjehtinut idästä pitkin Ylä-Rieveliä väistellen miekkoja, neuloja ja kirveitä.