5. LUKU Kousankylä, perimmäinen kivien kylä

Hopeaverovuonna Anetussa kuitattiin 219 kestitysyötä, 3 vuotta myöhemmin 600, lisäksi yhtämittaiset kyyditykset ja kaikki, mistä melskeisenä aikana ei kuitteja kirjoiteltu. Reippaalle nuorelle perheelle Kousaniemen kalliot ovat tarjonneet hyvän vaihtoehdon. Helppo se ei kyllä ollut; niemi oli veroautiona jo 1595.

Verouudistuksen jälkeen 1600-luvun alun muutamina rauhanvuosina asukkaat palasivat moniin autiotaloihin ja sitä mukaa ruiskappoineen ja kapakaloineen voudin tileihin. Ilmasto oli 1500-luvun puolivälissä alkanut viiletä ja todellisia katovuosia oli yhä useammin.

Mäntyharjun kirkkopitäjä perustettiin virallisesti 1595, mutta vasta 1613 kousaniemeläiset ovat ensi kertaa kuljettaneet kymmenyksensä uuteen kirkonkyläänsä yhdessä Anetun, Kuortin ja Höltän kanssa. Kruununverot vietiin Asikkalaan, missä myös käräjät pidettiin, joten uusi kirkkotie on selvästi vaikeuttanut elämää. Mäntyharjun kolmesta heimoalueesta Kousankylä kuului kirkolta katsottuna läntiseen hämeenpuoleen.

Sotasaappaat ja verokarhun koura

Sotiminen alkoi taas 1609 ja jatkui jatkumistaan säälimättöminä väenottoina. Samalla lisättiin ylimääräisiä veroja, ja taloja alkoi pudota voudin luetteloista. Kousaniemikin jäi veroautioksi 1645, vaikka siellä luultavasti koko ajan asuttiin. Tila muuttui kruununtaloksi 1687 mennessä.

Väkeen otetuksi joutuminen merkitsi yleensä miehen menoa lopullisesti. Tämän saattoi joskus välttää rahalla, useimmin kuitenkin karkaamalla. Asikkalan ruodutukseen 1667 kutsutuista ja karanneista yksi oli Kousaniemestä.

Talon kruununluontoisuus ei merkinnyt suuriakaan peräkylän talonpojalle. Vasta kun kruunu rahapulassaan alkoi läänittää maita aatelisille, tuli esiin turvaton asema. Kousankylä läänitettiin 1640-1674 Adam Schrapferille, jonka talonpojat oli velvoitettu viemään veroviljansa Turkuun, "mutta ei pitemmälle".

Kruunu joutui pian peruuttamaan läänitykset maan talouden kannalta mahdottomina, ja maaverotus tarkistettiin 1684. Kousaniemi kuului niihin pikkukyliin, jotka eivät saaneet verohelpotuksia. Tarkastuksen jälkeen se oli hämeenpuolella kolmen manttaaliluvultaan pienimmän kylän joukossa. Melkein kaikki vilja kylvettiin kaskiin. Tervaa poltettiin runsaista metsistä niin paljon, että verot saatiin suoritetuksi. Kauppa ei kannattanut suuressa mitassa, koska matkat Lappeenrantaan, Viipuriin ja Helsinkiin olivat raskaille tavaroille hankalia.

Vähän myöhemmin toteutettu ruotujakolaitos liitti Kousaniemen Hölttään ruoduksi no 124. Yhteisen ruotusotilaan torppa on todennäköisesti ollut Höltässä. Hämeenpuolen yksitaloisten kylien tapaan Kousaniemi muodosti yhden jakokunnan, jonka sisällä oli vain lohkomattomia osakastaloja.

Kylmät katovuodet kasautuivat 1690-luvulle ja 1694-6 suuriin kuolonvuosiin, jolloin Favorinin mukaan reilu kolmannes mäntyharjulaisista menehtyi. Ilmeisesti Kousaniemi jäi autioksi jo katojaksoa ennen, koska Reko Eskonpojan Kousaniemeltä kerrotaan anoneen 1697 lisää vapaavuosia verotuksesta. Hän oli ottanut viljelykseen autiotilan, muttei ollut kahteen vuoteen saanut "mitään korjattavaa kylvöstään". Niemellä asuvista yksi kokonainen itsellisperhe oli kuollut nälkään, mutta kolme perhettä oli vielä jäljellä.