3. LUKU Pärnämäki, suuren kuusen korkea kylä

Neljä vuosikymmentä sen jälkeen, kun isät olivat polvistuneet rekensä viereen apua pyytämään, Ville ja Matti Mörskyn lapset halusivat kunnioittaa kaikkien raivaajien työtä erityisellä muistomerkillä. Idea syntyi monien yhteisestä ajatuksesta. Sen pohjana lienee ollut alusta alkaen suuri rautainen kolmijalka, jolla kantoja vivuttiin vastapainon avulla ylös suosta. Siihen Martti Mörsky hitsasi kirveen, kangen ja auran.

Syntyi laatuaan ainoa raivaajatyön näköispatsas keskelle Pankalahden avaraa viljelyaukeaa. Asutustyön organisoija ja johtaja, evakkokarjalaisten pelastajaksikin kutsuttu Veikko Vennamo tuli pitämään puheen paljastusjuhlaan kuumana juhannuksena 1988.

1900-luku, nykyaikaan

Sodan jälkeen suomalaiset suuntasivat siipeensä saaneena, mutta tuntuvikseen yksimielisempinä tulevaisuuteen. Juho Samppa ja Tauno Lehtinen olivat jo 30- luvulla hankkineet peräkärrillisen Chevrolet-kuorma-auton puunajoon. Pikkupojat kävivät sitä tirkistelemässä laudanraoista, kun se seisoi sodan aikana Huljavan vajassa. "Siihen tuli vika, taikka jos siihen laitettiin vika, ettei sitä armeija vienyt". Kylän ensimmäinen henkilöauto oli liikemies Arttu Tillasella ennen sotaa.

Autolla ajettava tie yhdisti Pärnämäen itään ja länteen, mutta vain kesällä. Talvella oli hevospeli ja reen raiteet, rospuuttona sohjovelli. Joka talolla oli oma pätkänsä tiestä, joka piti hiekata ja tasata. Virransalmen sillan ja Voikosken tien valmistuminen lisäsi läpiajoliikennettä vähitellen. Sodan jälkeen jyrysivät amerikanapuna tulleet kymppipyöräiset GMC-rekat niin, että kylätie siirtyi 1951 valtion hoitoon ja ympärivuotiseen ajokäyttöön. Siirtoa varten tie kunnostettiin talkoilla paremmaksi kuin ilmeisesti ikinä sen jälkeen.

“Radio oli Uudessatalossa jo ainakin 30-luvulla, muttei siitä kuunneltu kuin jumalanpalvelukset ja uutiset ja iltahartaus. Se kun akuilla toimi. Akut vietiin hevosella Voikoskelle, siellä oli sellainen paikka, missä sai la’ata akkuja”.(AL) Välirauhan aikana Vilho Samppa kuitenkin rakensi Uudentalon katolle pienen tuulivoimalan, missä peltisiivet pyörittivät virtaa autonlaturin kautta akkuihin ja niistä lamppuihin.

Verkkovirran toi Pärnämäkeen Suur-Savon Sähkö kesällä 1956. Linja kulki Koirakivestä Enonlahden kautta Pärnämäen läpi Jaalan kuntaan, jonka sähköistys yleensä teki mahdolliseksi koko ihmeen tulon. Pääosa Pärnämäestä sai valovirran jo tuona ensimmäisenä kesänä, lisää liityntälinjoja saatiin seuraavana kesänä ja voimavirtajohtoja pitkin 60- ja 70-lukua. Pärnämäessä uutta voimaa ei vastustanut kukaan, mutta linjojen vetoa maittensa läpi eivät kaikki olisi sallineet.

Melkein heti perään Mäntyharjun Puhelinyhdistys viritti omia lankojaan, ja ehti 1958 Pärnämäen iloksi. Keskus oli Nurmaalla.

Postia toivat 30-luvun alusta ahvenistolaiset Valjakan veljekset Viljo ja Arvo kesällä polkupyörällä, talvella hevosella Mäntyharjusta asti tiistaina, torstaina ja lauantaina. Uusitalo oli postin jakopaikka. Myöhemmin Arvo ajoi postin Fordil-