3. LUKU Pärnämäki, suuren kuusen korkea kylä

leski ja 1 puusniekka. Arenti- eli vuokratilallisia oli kaksi, samoin lampuoteja eli tilanhoitajia. Torppareita oli 7, kaikki miehiä, mäkitupalaisia 5 ja itsellisiä eli loisia 5.

1900-luku, sodasta sotaan

Kuntakokous hallinnoi pitäjää usein kokoon kuivettumisen partaalla aina 1918 asti. Tärkeät asiat pani toimeksi kokouksen valitsema kunnallislautakunta, etupäässä vauraista talonisännistä koottu kunnan työrukkanen. Jokainen heistä oli oman piirinsä lautamies, jonka kautta hätäapu, lastenhuolto ym piirin asiat kulkivat lautakuntaan.

Pärnämäen piiriin kuuluivat myös Enonlahti ja Ahvenisto. Itsenäisyyden alkuun mennessä kunnallislautakunnan jäseninä ehtivät Pärnämäeltä olla ainakin Antti Hämäläinen, Kalle Lehtinen ja Uudentalon isäntä Johan Samppa. Viimemainittu oli venäläishallinnon lopulla myös kylänvanhin sekä katsantomies, jonka piti valvoa kulkutautien ilmaantumista ja yleistä puhtautta oman kylänsä lukukunta-alueen käsittävässä terveydenhoitopiirissä. Kylänvanhimpana hän joutui mm papin pyynnöstä kehottelemaan naapureita vihille, kun lapsiakin alkoi olla niin paljon että verottajalle puollettiin vapautusta henkirahasta.

Nurmaan Sampasta tullut Johan Samppa oli 1899 ostanut Pöysästä Uudentalon 3/64 manttaalin osan, johon myöhemmin liitettiin maata muualta lisää.

"Vieraspaikkakuntalainen on Pärnämäessä härkämies. Hänelle tehtiin ennen karsikko, karsikkoon nelikulmainen piiri, jonne härkämies vietiin ja tingittiin tarjoamaan viinaa. On minunkin täytynyt jo ostaa tänne härkäkannut." (JS)

"Karsikko tehtiin miehelle, kun hän oli ensi kertaa metsällä tai muuten ensikertainen. Karsittiin puista oksat pois, ettei jäänyt kuin latvaan tupsu." (AKv)

Ei Pärnämäki yksin luottanut tietomiesten konsteihin, niihin turvauduttiin Nurmaan Sampassa yhtä lailla:

"Ennen kotona puri makaavaa hevosta käärme reiteen. Haettiin Huhdasjärveltä Mettälän Taavi, joka sanoi että se oli veskärme. Taavi meni padan kanssa järveen vyötäistä myöten, seisoi padassa, piti rasvaa kädessä ja luki popotti jotain siihen. Sitten voiteli sillä rasvalla puremaa. 5-6 tunnin kuluttua hevonen kuoli." Mutta leivän ja voin suhteen Sampan mäen isäntäkin oli varuillaan:

"Puukko lyödään taikinapytyn seinään siihen, mihin taikinan on tarvis nousta. Jos taikina taikka voi ei rupea onnistumaan, annetaan pytty tai kirnu eläimien eteen kaluttavaksi. Sitten, kun on paljas puu, pestään hyvin ja otetaan uudestaan käyttöön."

Vuosisadan alussa kuntaan rakennettiin paljon teitä. Kuvernöörin päätöksellä tie tehtiin 1910 siitä pitkospuilla tuetusta kärrinurasta, jota pitkin oli kuljettu Kousankylästä Pärnämäkeen. Samalla päätöksellä jatkettiin Jaalan tielle Paljakkaan. Tien pohjana on luultavasti sama polku, mikä näkyy vanhoissa kartoissa.

Hitaasti lisääntyvä hyvinvointi ja nopeasti lisääntyvät maattomat ja köyhät toivat näkyviin armottoman luokkajaon. Aiemmin se oli tasoittunut elämän yleiseen kovuuteen. Suomen Suuriruhtinaskunta oli maatalousmaa, jonka viljelyala ei al-