9. LUKU Metsä, miesten ja hevosten työmaa

Ensimmäinen Intken näkemä traktori metsätyössä oli Martti Leinosen Belarus Pökölän sydänmailla 1968-69. Siirtymäkausi oli pitkä. Hevosella ajoivat puita 70- ja 80-lukujen vaihteeseen asti Jussi Jalometsä, Nestori Kousa, Mikko Mörsky, Evert Qvick sekä Eino Honkanen.

Hevosen elämää

Sitkeä, sopeutuvainen ja kokoonsa nähden hyvin voimakas suomenhevonen oli vielä neljä vuosikymmentä sitten maaseudun miehen paras työtoveri ja monessa paikassa arvokkain omaisuus itse talon jälkeen. Tavallisen talollisen perunkirjassa hevonen tai hevoset lueteltiin ensimmäisinä niin kauan kuin niitä taloissa oli. Viimeiset lähtivät 80-luvun alussa. Monet ehtivät purra heinää vähätöisinä useitakin vuosia, kun traktori jo jurrasi pelloilla ja metsässä.

Jokaisen talon jokaisesta pitkään palvelleesta hevosesta on aikanaan muistettu kertomisen arvoisia asioita. Hevoset olivat omalaatuisia ja mutkikkaita kuin ihmiset, kun niiden kanssa oli elettävä ja hikoiltava pitkät päivät rinnakkain. Yksi osasi hampaillaan avata minkälaisen veräjän hyvänsä, mihin ei oltu laitettu erityisiä turvasalpauksia. Toinen oli niin vikuri, että lasketti suinpäin lumipenkkaan Jussilan risteyksessä.

- Pthui, yhentalvii lum on ku hometta meiän hevoselle, isäntä kehui.

Sodan läpikäynyt hevonen saattoi palata terveenä ja hyvissä valjaissa, mutta heikkokin lentokoneen ääni sai sen kiitämään kuin villiori yli ojien ja läpi puskien metsän peittoon, aurat perässä ja aisat palasina. Tammahevonen taas heittäytyi maahan ja painoi varsansa suojaan puun ja oman vartalonsa väliin.

Hevoskauppa oli mittavaa ja tärkeää kuin autokauppa nykyisin. Markkinoilta haettiin hevosia, mutta enemmän käytiin katselemassa. Paikkakunnan omilta välittäjiltä ja tavallisilta yksityisiltä hevostaan kauppaavilta ostettiin useammin. Lehti voitiin käydä vartavasten lukemassa naapurissa juuri hevosilmoitusten vuoksi, jos sellaista ei itselle tullut.

Neljän kylän alueen tunnetuin hevosien välittäjä lienee ollut liikemies Arttu Tillanen. Myös hänen isänsä Evert ja setänsä Jalmar Tillanen harjoittivat hevoskauppaa. Pauli Lunkka Kannakselta Enon rannalta välitti karjaa ja hevosia.

Hevosen entisaikaiset hoitokonstit, valjaat ja varusteet eri töihin, varsottaminen ja sairaudet sekä niiden parantaminen ilman eläinlääkäreitä ovat oman kirjansa vaativa aihe.

J. Karhun perinnekeäyksestä 1936 voi päätellä, että painajainen on koetellut hevosta erityisen katalasti.