9. LUKU Metsä, miesten ja hevosten työmaa

Metsätyö vuosisata sitten

Metsä sai 1800-luvun alussa täysin uuden merkityksen myös Enonveden ympärillä. Tuhannet vuodet metsä oli hallinnut ja säädellyt elämistä kuin mikä tahansa luonnonvoima. Sitten sahat alkoivat niellä rantojen puita. Metsän saattoi muuttaa rahoiksi piirtämällä puumerkin kulanssin paperiin. Metsän puista tuli leipää, vaikkei omistanutkaan niitä, jos sentään omisti kirveen ja jaksoi sitä käyttää.

Paremmille tileille pääsi tietenkin, jos omisti hevosen. Hevosen voimin oli vuosisadat vedetty kaskessa arraa. Nyt alettiin vetää puuta parireellä. Ilman hevosta on vaikea ajatella Etelä-Savon kaskialueen asuttamista. Metsäteollisuuden ensimmäiset 150 vuotta olisivat pelkin miesvoimin olleet mahdottomat.

Särkilammin Lauri Hartonen kertoi:

"Hevonen pidettiin hyväikäinen ja -kuntoinen, koska talvet käytiin savotoilla aina Loppiaiselta maaliskuun loppuun. Olin isän (Johan Hartonen. AP) kanssa sekä tukin- että halonajossa monena talvena ajomiehenä. Isä kuormasi ja raivasi tietä. Siihen aikaan (1910-luvulla. AP) tukkipuita ei katkottu metsässä, vaan ne piti tuoda rankana joko rantaan tai tien varteen. Yhtiöt katsoivat tämän omalta kannaltaan edulliseksi, koska tukit mitattiin latvan paksuudesta.

Muistan järeän mäntytukkisavotan Kousankylän Kaijan metsässä, missä tukit tehtiin järestään 36 jalkaa pitkiä. Tukin tyvi oli liian raskas nostaa kahdenkaan, aina oli käytettävä kankia reen roukulle vierittäissä.

Syksyisin hakkasin veljeni (Manne Hartonen. AP) kanssa halkoja ja propsia. Teimme metrin koivupropsia naapurimme Akanlahden metsässä syksyllä 1913. Tilit maksoi ja pinot mittasi Kymi Oy:n työnjohtaja Alpo Luoranen, joka tänä vuonna (1986 AP) täytti Mäntyharjun kunnalliskodissa 102 vuotta. Motille maksettiin tekopalkkaa 45 penniä. Puolenkymmentä propsimottia saattoi sen aikuisella pokasahalla tehdä päivässä.

Myöhemmin kävimme savotoilla Mannen kanssa. Oli onnea, jos työtä riitti lähellä, ja illalla sai hikeentyneen hevosen omaan lämpimään talliin. Vierailla paikkakunnilla oli hyvin, jos hevonen pääsi halko- tai kärryvajaan. Sinne oli varattava yöksi loimia selkään.