2. LUKU Maaperä, maisema ja luonto

Vesistöt

Enonvesi on keskikokoinen, karu ja kirkas kalliopohjainen järvi, jonka suurin syvyys on 24 m, suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa yli 7 km ja itä-länsisuunnassa melkein saman verran. Härän- ja Hansikkaanniemet tekevät sen karttakuvasta hihojaan heiluttavan kummituksen näköisen. Vehkajoki tuo vettä ketjusta Ahvenainen- Kaitoo-Iso- ja Pikkuvehka, Enojoki puolestaan vie lampien kautta Pankajärveen.

Pohjoispäässä Eno aukeaa Pirttisalmen kautta Ylä-Rieveliin, joka on 20 km pitkä ja syvimmillään 50 metrinen. Rieveli virtaa itä-länsi -suuntaisena, hyvin jylhä- ja komearantaisena kallion repeämässä ja muodostaa Kermiin ja Paasoon koskia kuin joki. Kirveslahden pohjukassa on kalliopatjan alle työntyvä luola, jonka metrikkään suuaukon sisäpuolella mies mahtuu seisomaan suorana. Syvemmälle voi edetä ensin pystyssä, sitten kontaten noin 20 m.

Enonvesi on ns bifurkaatiojärvi, jolla on lasku-uoma kahteen eri suuntaan. Tällaisiin järviin vesi kertyy melko pieneltä alalta, veden virtaama on hidas ja vaihtuvuus vähäinen. Luontainen puolustuskyky esimerkiksi ihmistoiminnan eri vaikutuksia vastaan on heikonlainen. Eno on tähän asti säilynyt kirkkaana ja vesi juomakelpoisena, koska suppealla valuma-alueella on ollut vähän asutusta eikä myllyä suurempaa teollisuutta lainkaan.

Pienemmät järvet osoittavat yleensä maajään kulkusuuntaa luoteesta kaakkoon. Kousan sydänmailla on 21 ylänkölammen pienvesistö, joista Piikkilammen pinta on 123 m merenpinnan yläpuolella. Neljästä kylästä vain Pärnämäen yläkylällä on niin nuukalti vettä, että joillekin tiloille on jakokirjoissa erikseen merkitty "oikeus liottaa pellavia Lahnalammessa".

Pohjavesi on monin paikoin puhkaissut lähteitä harjujen ja kallioiden alle. Lähdekaivo on ratkaissut joskus talonpaikankin; Lahdenpään ja Ojapellon taloihin lähdevesi tulee omalla paineellaan johtoja myöten. Laulun arvoinen on Mooseksen lähde Enonlahden Multamäen alla, missä vesi kumpuaa suoraan kalliosta ja kertyy luonnon kivialtaaseen.

Maaperä

Ahveniston rapakivimassiivin erikoistuntija on helsinkiläinen tohtori Antti Savolahti, joka teki väitöstutkimustaan täällä 1955. Hän tuli ensin Jokiniemeen ja asettui sitten koko kesäksi Kuortin Uotilaan, missä isännöi Gunnar Kousa. Savolahti laati alueen kallioperäkartan selityksineen ja kivilajianalyyseineen, joihin myöhemmät tutkimukset ovat nojanneet.

Rapakivigraniittia on useita eri tyyppejä, jotka kaikki ovat selvästi rakeisia, kuutiomaisesti lohkeavia ja rapautuvat kulmikkaaksi rapa- eli hammassoraksi. Enonveden ympärillä on vallitsevana tasaisesti keski- tai karkearakeinen biotiittirapakivi. Nimestään huolimatta se on oikeaa graniittia ja kestävää; kaksi sukupolvea leivinuunina palvellut ahokaakeli vaatii edelleen lekaa haljetakseen.

Kousaniemen Humalalahdessa on louhittu myyntiin paikallista puna- ja har-