2. LUKU Maaperä, maisema ja luonto

Maiseman menneisyys

Suomi lepää tukevasti peruskalliolla, jonka nuorimpaan osaan kuuluva rapakivigraniitti syntyi syvällä maankuoressa noin 1600 miljoonaa vuotta sitten. Rapakivi levisi kaakon suunnalla nyky-Viipurista Mikkeliin ja muodosti paksuja rengasmaisia patjoja, joista yhden päälle aikanaan nousi Ahveniston kylä. Patja kiertää Enonvettä venähtäneen paistetun munan mallisena, Enonlahden Pankajärveltä Rievelin pohjoisrantaa Paistjärven kautta kauas Jaalaan ja repaleina Pärnämäen yli. Kolmelta neljännekseltä sitä ympäröi tumma anortosiitti-diabaasi-panta; koko kakun geologinen nimi on Ahveniston rapakivimassiivi.

Viimeisin mannerjää suli pois Etelä-Savosta melko tarkkaan 10 000 vuotta sitten; maisema makaa sen jättämillä jäljillä. Kaikki pehmeä höyläytyi tietysti pois, vain kova graniitti kesti selkä köyryssä. Jää kuljetti mukanaan eri kokoisia kiviä, jotka nyt koristavat järviä ja pellonlaitoja. Se kasasi sulaessaan komeita hiekkaharjuja, Kousaan Tiikinharjut ja Myllyharjut, Ahvenistoon Kaunisharjun ja Taipaleenharjun. Kolmea viimemainittua ihminen on jälleen levittänyt maantasalle. Tiikinharjulla 60-luvulla myynnissä ollut maa houkutteli myös Suomen Urheiluliiton silloisen johtajan Jukka Uunilan paikalle, hän suunnitteli talviurheilukeskusta mäkihyppääjien tarpeisiin.

Jäästä irtosi soramassojen sisään lohkareita, jotka aikojen kuluttua sulivat ja jättivät harjuun syvän, pyöreän kuopan, supan. Komeita suppia on Tiikinharjuilla ja mahdollisesti myös Kaunisharjunmäessä.

Sulamavesialtaisiin kerrostui punertavaa ruskomultaa ja sinisavea, joka vielä muutama vuosikymmen sitten huomioitiin esimerkiksi tilanjaoissa tärkeänä luonnonvarana. Savella muurattiin uunit ja tiivistettiin tervahaudat.

Nykyvesistöt syntyivät noista altaista; samalla veden vähitellen vajuessa saivat alkunsa suot. Mäntyharju kaikkineen on runsasvetistä ja -soista, mutta länsilaita on soisinta ja Enon ympärillä leviävät pitäjän laajimmat yhtenäiset suoalueet Vehka- Iihoon suo, siirtokarjalaisten pelloiksi raivaamat Pankalahden suot, Enonlahden Suurisuo, Niemenkannan-, Suuruspään-, Härän-, Herne-, Sampan-, Mustalamminsuo jne.

Mannerjää painoi maankuoren kuopalle, joka yhä jatkaa kohoamista entiselleen. Kuoppa oli syvimmillään Pohjanlahden perukassa, missä nousu on nopeinta. Etelä-Savossa se on enää vajaat puoli metriä vuosisadassa. Maannousu kallisti Päijänteen allasta niin, että noin 6 000 vuotta sitten se purki vetensä Rieveleitä myöten Vuohijärveen ja Kymijokeen. Arviolta 3 vuosituhatta sitten kallistuminen pakotti uuden lasku-uoman puhkeamaan Vuolenkoskesta, jolloin Rievelien virtaus kääntyi nykyiselleen.